Naisten puolella.
Väkivaltaa vastaan.

Naisiin kohdistuva väkivalta Suomessa

Naisiin kohdistuva väkivalta on ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa loukkaava rikos, sekä laaja-alainen ongelma Suomessa. Joka kolmas (33,7 %) nainen Suomessa on kokenut parisuhteessa fyysistä väkivaltaa, fyysisen väkivallan uhkaa tai seksuaaliväkivaltaa. Euroopan unionin perusoikeusviraston tutkimuksen mukaan Suomi on EU:n toiseksi turvattomin maa naisille. Suomessa naisista yli puolet (57%) on kokenut fyysistä väkivaltaa, seksuaaliväkivaltaa tai uhkailua. Puolet suomalaisnaisista on kokenut parisuhteessa henkistä väkivaltaa ja 29,7 prosenttia on kokenut vainoa elämänsä aikana. 16 % suomalaisista naisista on joutunut raiskauksen uhriksi. Naiset kokevat miehiä useammin sekä vakavaa että toistuvaa väkivaltaa (Tilastokeskus 2023).

Väkivalta on sukupuolittunutta

Väkivalta ja häirintä ovat sukupuolittuneita ilmiöitä. Naiset kokevat tyypillisimmin väkivaltaa kotona, muissa yksityisissä tiloissa ja työpaikoilla. Yhä enemmän häirintää ja väkivaltaa esiintyy myös verkossa. Naisten kokemassa väkivallassa tekijä on useimmiten nykyinen tai ex-kumppani. Miehiin kohdistuvat väkivallanteot tapahtuvat yleisimmin julkisilla paikoilla ja tekijänä on toinen mies. Tiedetään, että toistuva ja uusiutuva väkivalta parisuhteissa kohdistuu useammin naisiin kuin miehiin. Taustalla on naisen alisteinen asema suhteessa mieheen, mihin vaikuttavat sekä kulttuuriset seikat että fyysisen voiman erot. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa esiintyy kaikissa sosioekonomisissa asemissa. 2010-luvulla Suomessa on kuollut vuosittain noin 15 naista nykyisen tai entisen kumppanin surmaamana.

Väkivallassa on kyse vallan väärinkäytöstä

Väkivalta on vallankäyttöä, jonka avulla väkivaltaa käyttävä osapuoli pyrkii hallitsemaan ja kontrolloimaan toista. Usein mielellämme väkivallan virheellisesti ainoastaan fyysiseksi väkivallaksi. Naisiin kohdistuvassa väkivallassa on kuitenkin perimmältään kysymys kontrollista – pakonomaisesta tarpeesta hallita toista ihmistä.

Väkivallan eri muotoja ovat fyysisen väkivallan lisäksi esimerkiksi henkinen väkivalta, seksuaalisuutta loukkaava väkivalta, seksuaalinen häirintä, taloudellinen väkivalta, digitaalinen väkivalta ja vaino, seksistinen vihapuhe, hengellinen ja uskonnollinen väkivalta, kunniaan liittyvä väkivalta, ihmiskauppa, pakkoavioliitot, silpominen, pakkoabortit sekä sotien ja aseellisten konfliktien aikana naisiin kohdistuva väkivalta. Kaikki väkivallan muodot sisältävät henkistä väkivaltaa.

Haavoittuvassa asemassa olevilla naisilla on kohonnut riski väkivaltaan

Joka puolella maailmaa naiset kohtaavat väkivaltaa siitä yksinkertaisesta syystä, että he ovat naisia. Erityisen haavoittuvassa asemassa olevilla naisilla on kuitenkin moninkertainen riski joutua väkivallan kokijaksi. Toisin kuin yleisesti luullaan, esimerkiksi vamma tai sairaus ei suojele väkivallalta, vaan pikemminkin päinvastoin. Vammaisena naisena riski kohdata väkivaltaa Suomessa on 2-4 kertaa suurempi kuin vammattomilla naisilla.

Väkivallan riski on kohonnut esimerkiksi seuraavilla erityisen haavoittuvassa asemassa olevilla naisilla: sukupuolivähemmistöön kuuluvat naiset, ikäänsä nähden varhain kehittyneet tytöt, nuoret naiset, seksityötä tekevät naiset, ikääntyneet naiset, rodullistetut naiset, rikoksiin syyllistyneet naiset, romaninaiset ja hengellisiin yhteisöihin kuuluvat naiset.

Ihmisoikeussopimuksista tekoihin

Suomi on sitoutunut noudattamaan lukuisia naisiin kohdistuvaan väkivaltaan puuttuvia ihmisoikeussopimuksia ja –normeja. Esimerkiksi CEDAW (1979), Pekingin julistus (1995) ja toimintaohjelma sekä Euroopan ihmisoikeussopimus. Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (ns. Istanbulin sopimus) tuli Suomessa voimaan 1.8.2015. Sopimus kattaa naisiin ja tyttöihin sukupuolen perusteella kohdistuvan väkivallan kaikki muodot. Sopimus painottuu väkivallan ehkäisyyn, mutta sisältää myös velvoitteita kokijoiden suojelemiseksi ja auttamiseksi sekä väkivallan tekijöiden rankaisemiseksi.

Huolimatta Suomen sitoutumisesta sopimuksiin, tavoitteita jää toteutumatta. Suomi on saanut toistuvasti moitteita kansainvälisiltä ihmisoikeuselimiltä siitä, ettei naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ole kitketty riittävän määrätietoisesti. Konkreettisia keinoja ja resursseja väkivaltatyöhön, ehkäisevään työhön sekä matalan kynnyksen palveluihin kaivataan lisää. Matalan kynnyksen palvelut ovat pääosin kolmannen sektorin järjestämiä. Istanbulin sopimuksen suositukseen ja Suomen väkilukuun pohjautuen Suomessa pitäisi olla turvakotipaikkoja 555, mutta tällä hetkellä niitä on vasta 230.

Väkivalta on rikos

Väkivalta ei ole rikos ainoastaan yksittäistä naista kohtaan, vaan se vie pohjaa tasa-arvon kehitykseltä ja koko yhteiskunnan demokratialta. Tästä huolimatta esimerkiksi lähisuhteissa tapahtuvaa väkivaltaa ei aina pidetä yhtä vakavana rikoksena kuin kokijalle tuntemattoman tekemää rikosta. Naiset törmäävät edelleen päivittäin väkivaltaa aliarvioiviin ja syyllistäviin asenteisiin.

Jos sinuun on kohdistunut väkivaltaa tai sen uhkaa, tai olet huolissasi läheisestäsi, voit olla yhteydessä Naisten Linjaan.

Lähteet ja luettavaksi

Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus CEDAW (1979) https://um.fi/yk-n-voimassa-olevat-ihmisoikeussopimukset/-/asset_publisher/vcCt60yvlDdt/content/kaikkinaisen-naisten-syrjinnan-poistamista-koskeva-yleissopimus-1979-

Pekingin julistus ja toimintaohjelma (1995) https://um.fi/documents/35732/0/Pekingin_julistus_ja_toimintaohjelma.pdf/6672475c-2ada-09a5-b0a2-af54616ba064

Sopimusteksti - Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta, nk. Istanbulin sopimus (2015) https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2015/20150053#idp445962720

THL: Turvakotipalvelut (päivitetty 8.5.2020) https://thl.fi/fi/palvelut-ja-asiointi/valtion-sosiaali-ja-terveydenhuollon-erityispalvelut/turvakotipalvelut