Siirry sisältöön
Naisten Linja

Naisten puolella.
Väkivaltaa vastaan.

Väkivallasta toipuminen

Väkivallan kokemuksen jälkeen todellisuus voi tuntua hyvin erilaiselta kuin ennen sitä. Väkivalta vaikuttaa kokijan minäkuvaan ja miten hän kokee ympäröivän maailman. Väkivallan seuraukset ovat kokonaisvaltaisia ja ne ulottuvat monille elämän osa-alueille, kuten esimerkiksi henkiseen hyvinvointiin, itseluottamukseen, toimintakykyyn, fyysiseen terveyteen, turvallisuuden tunteeseen ja sosiaalisiin suhteisiin. Keho ja mieli pyrkivät luonnollisin keinoin puolustautumaan ja reagoimaan epäluonnolliseen tilanteeseen.

Väkivallan kokemisen seuraukset ovat verrattavissa pitkäaikaisen stressin aiheuttamiin seurauksiin. Vakavalle väkivallalle altistumisen tyypillinen seuraus on post-traumaattinen stressioireyhtymä (PTSD) ja dissosiaatiohäiriöt. Traumaperäinen stressihäiriö on traumaattisten kokemusten jälkeen kehittyvä pitkittynyt tai viivästynyt reaktio tapahtuneeseen. Pitkään senkin jälkeen, kun traumaattiset kokemukset ovat päättyneet, traumakokemus voi aktivoitua uudelleen pienistäkin vaaraa muistuttavista merkeistä. Merkit laukaisevat kehossa stressitilan.

Vaikka väkivallan kokemukset ovat erityisen haavoittavia, on tärkeää muistaa, että väkivallan kokija on aina kokonainen ihminen, ei ainoastaan väkivallan uhri. Väkivallan kokemukset eivät määrittele ihmisen loppuelämää.

Väkivallan vaikutuksia voivat olla...

  • Yli-ja alivirittäytyneisyyden vaihtelu – takaumat, painajaiset, stressireaktiot, välttämiskäyttäytyminen, pyrkimys välttää tapahtumasta muistuttavia tilanteita
  • Masennus, ahdistus ja muut mielenterveyden häiriöt
  • Sosiaalinen eristäytyneisyys tai rajattomuus
  • Muutokset työ- ja opiskelukyvyssä
  • Muutokset minäkuvassa ja maailmankuvassa
  • Uniongelmat, fyysiset sairaudet ja kivut
  • Emotionaaliset seuraukset, kuten häpeä, syyllisyys ja pelko
  • Kognitiiviset seuraukset, kuten päätösten tekemisen ja niissä pysymisen vaikeus sekä muistivaikeudet
  • Haitalliset selviytymiskeinot, kuten päihteidenkäyttö ja itsetuhoisuus

Toipuminen on prosessi, joka ei etene suoraviivaisesti

Väkivallan vakavista ja pitkäaikaisista seurauksista huolimatta väkivallan kokemuksista toipuminen on mahdollista. Toipuminen on usein elämän mittainen matka eikä prosessi etene lineaarisesti. Jokainen toipumisprosessi on yksilöllinen ja takapakit ovat luonnollisia. Vanhat kokemukset nousevat pintaan pitkään väkivallan päättymisen jälkeenkin. Se ei kuitenkaan tarkoita epäonnistumista, vaan on osa toipumisprosessia.

Lähisuhdeväkivallalle ominaista on sen syklisyys, mikä vaikeuttaa väkivallan tunnistamista, suhteesta irrottautumista ja toipumisprosessin alkamista. Hyvät jaksot ovat antaneet toivoa väkivallan loppumisesta ja väkivaltaiset ajat puolestaan tuoneet pettymyksen, toivottomuuden ja häpeän tunteet. Hyvien ja huonojen aikojen vaihtelu on hämmentävää ja tuskallista. Väkivallan kokijasta tämä voi tuntua siltä, että luottamus toisiin ja usko omaan jaksamiseen murentuu kerta toisensa jälkeen. Hyvät ajat usein myös pitkittävät väkivallasta kertomista läheisille.

Toipuminen vaatii salaisuuden jakamista

Toipumisen kannalta on tärkeää, että väkivalta tunnistetaan ja sanallistetaan. Monia auttaa omien kokemusten jakaminen turvallisessa ympäristössä, jossa kuunnellaan ja uskotaan, väkivaltaa ei vähätellä eikä syitä väkivaltaan etsitä väkivaltaa kokeneesta ihmisestä. Uskominen on ensisijaisen tärkeää, koska väkivaltainen ihminen on yleensä pyrkinyt vaikuttamaan kokijan siitä, ettei hänen kokemuksensa tai tunteensa ole todellisia eikä niillä ole merkitystä. Toipuminen vaatii, että väkivaltaa kokenut alkaa luottamaan omaan käsitykseensä tapahtumista, ymmärtää, että häntä kohtaan on toimittu väärin ja että vastuu väkivallasta on ainoastaan väkivallan tekijällä.

Toipumista edistäviä tekijöitä

  • Turvallisuudentunne. Jatkuvan vaaran tunteen tulee olla ohi, jotta keho ja mieli voivat rauhoittua käsittelemään tapahtunutta. Niin kauan kuin pelko on läsnä jokapäiväisessä elämässä, keho on hälytystilassa. Parasta on pyrkiä rauhoittamaan ja turvaamaan oma tilanne.
  • Avun pyytäminen ja vastaanottaminen. Väkivallasta ei tarvitse selvitä yksin, tukea on saatavilla. Avun pyytäminen on monesti suuri askel. Väkivallan kohteeksi joutuminen on usein kaventanut omaa elämänpiiriä ja ajatusta siitä, että muihin ihmisiin on lupa tukeutua.
  • Oman kokemuksen nimeäminen. Oman kokemuksen väkivallaksi tunnistaminen ja nimeäminen sekä tieto siitä, että väkivalta on aina tekijän vastuulla. Väkivalta ei ole sarja ikäviä sattumuksia, vaan se on systemaattista vallankäyttöä, joka tähtää lannistamiseen. Oman kokemuksen nimeäminen vaatii usein tietoa väkivallasta ja sen dynamiikasta.
  • Salaisuuden jakaminen. Väkivallasta puhuminen tai siitä kirjoittaminen luotetun läheisen, osaavan ammattilaisen, vapaaehtoisen tai muun yhteisön kanssa omaan tahtiin ja omaa hyvinvointia kuunnellen. Väkivallan kokemuksia voi käsitellä myös musiikin, kuvataiteen tai draaman keinoin. Moni väkivaltaa kokenut kertoo hyötyvänsä pitkäkestoisesta terapiasta. Myös vertaisuudessa on voimaa: oman tarinan jakaminen samaa kokeneen kanssa voi olla erittäin voimauttavaa.
  • Tieto väkivallan seurauksista. Väkivallalla on monia psyykkisiä, fyysisiä, sosiaalisia ja taloudellisia seurauksia, joiden tunnistaminen auttaa etsimään oikeanlaista apua. Vakavien oireiden hoitaminen on hyvin tärkeää, mutta samalla tulisi pystyä näkemään myös ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin merkitys.
  • Keholliset menetelmät. Väkivalta jää paitsi mieleen niin myös kehoon riippumatta siitä, onko väkivallan tekijä ikinä koskenut kokijaan. Näiden kokemusten prosessoiminen esimerkiksi joogan, liikunnan, käsillä tekemisen tai kosketuksen kautta voi edistää toipumista. Jokainen on oman tilanteen paras asiantuntija: se mikä toimii yhdelle, ei välttämättä ole toiselle toimiva keino.
  • Armollisuus ja kärsivällisyys itseä kohtaan. Toipuminen on pitkä prosessi, jonka aikana elämä jatkuu ja vastaan tulee monenlaisia elämäntilanteita. Paras tapa asettua väkivaltaa vastaan on toimia itseä kohtaan juuri päinvastoin kuin väkivallan tekijä toimisi: kohdella ja ajatella itseään lempeästi, lämpimästi ja rakastaen.

Tukea on saatavilla

Puhuminen tai kirjoittaminen luotettavan ihmisen kanssa mahdollistaa väkivallan kokijalle kokemusten jäsentämistä ja auttaa toipumisprosessissa. Kokijalla voi omassa lähipiirissä olla luotettava henkilö, jonka kanssa voi keskustella kipeistäkin kokemuksista luottamuksella tulematta väheksytyksi ja torjutuksi. Useilla avun pyytäminen ystävältä tai sukulaiselta on ensimmäinen askel toipumisessa.

Joskus myös ulkopuolisen, ammattitahon tai vertaisen kanssa keskustelu auttaa eteenpäin. Väkivallasta ei kenenkään tarvitse selvitä yksin, vaan tukea on saatavilla. Monille on merkittävää saada tieto vertaisista, että muillakin on samankaltaisia kokemuksia. Naisten Linja tarjoaa useita eri palveluita, joista voi valita itselle sopivimman: tuntuuko omimmalta soittaa tai esimerkiksi chatata. Naisten Linja on usein ensimmäinen taho, johon väkivaltaa kokenut uskaltaa ottaa nimettömänä yhteyttä.

Useat saattavat hakeutua lääkärin vastaanotolla väkivallan aiheuttamien oireiden takia, kuten työuupumuksen, masennuksen tai unihäiriöiden, kuitenkaan kertomatta tai hahmottamatta oireiden todellista syytä. Väkivallasta kertominen saattaa myös jäädä, jos kohtaamisesta puuttuu empatia. Jokaisella väkivaltaa kokeneella on oikeus hyvään ja ammattitaitoiseen hoitoon. Kokija on oman tilanteensa paras asiantuntija ja lääkärin tulisi puolestaan olla terveyden asiantuntija siinä, kuinka monin eri tavoin väkivalta vaikuttaa kokijaan. Hyvän hoitotahon löytyminen on toipumista edistävää.

Monet saavat kokemuksiinsa apua pitkäkestoisesta terapiasta. Traumaperäisten stressihäiriöiden hoitomenetelmänä käytetään yleensä psykoterapiaa, jota voidaan tarvittaessa täydentää lääkehoidolla. Traumaterapian osana voidaan käyttää EMDR-menetelmää. Psykoterapiasta ja psykoterapiaan hakeutumisen käytännöistä löytyy kattavasti lisätietoa Mielenterveystalon Psykoterapiaan hakeutujan oppaasta.

Jos haluat keskustella tilanteestasi ja kaipaat tukea toipumiseesi, voit ottaa yhteyttä Naisten Linjaan.