Itsetuhoisuus

Itsetuhoisuus ajatuksina ja tekoina

Itsetuhoisuus voi tarkoittaa esimerkiksi toistuvia ajatuksia tai tekoja, joissa ilmenee pyrkimys tai toive itsensä vahingoittamisesta – joskus myös kuolemiseen liittyvää halua.

Itsetuhoisuus voi ajatuksen tasolla ilmetä kuolemantoiveina tai konkreettisempina itsemurhasuunnitelmina. Se voi myös olla puhetta itsemurhasta tai itsensä vahingoittamisesta.

Toiminnan tasolla impulsiivinen, riskialtis ja itseä varantava käytös sekä suora itsensä vahingoittaminen (viiltely, hiusten repiminen tai lyöminen) voi olla itsetuhoista käytöstä ilman kuolemantarkoitusta. Itsetuhoisuuden vakavin muoto on itsemurhayritys tai itsemurha.

Yleensä itsetuhoisuuteen ei ole yhtä ainoaa syytä, vaan se johtuu useamman eri tekijän yhteisvaikutuksesta. Siksi sen kokijakaan harvoin osaa nimetä selkeää pahan olon aiheuttajaa. Itsetuhoisuuteen liittyy kuitenkin useita riskitekijöitä: traumaattiset kokemukset, kriisit, mielenterveyden häiriöt, fyysiset sairaudet ja esimerkiksi kaltoinkohtelu tai kiusaaminen voivat altistaa itsetuhoisuudelle.

Myös alkoholin ja muiden päihteiden käyttö voi lisätä itsetuhoisuutta.

Itsetuhoisuus väkivallan seurauksena

Väkivallan tai sen uhan kokeminen voi olla traumaattista ja laukaista traumaattisen stressitilan. Kriisitilanteessa moni voi kokeea myös itsetuhoisia ajatuksia.

Kriisiin liittyvät itsetuhoiset ajatukset ovat yleensä luonteeltaan niin sanotusti passiivisia. Tällöin ihminen voi esimerkiksi toivoa, ettei olisi syntynytkään, tai ajatella, että olisi helpompaa olla kuollut kuin käydä läpi kokemaansa.

Satunnaiset ja ohimenevät ajatukset voivat olla reaktio traumaattiseen kokemukseen. Jos ne jäävät päälle tai aiheuttavat huolta, on tärkeää hakea tukea.

Kuten väkivallasta, myös itsetuhoisuudesta on mahdollista toipua, eikä toipuminen riipu siitä, kauanko se on kestänyt, miten se ilmenee, tai mitä sen taustalla on.

Lue lisää: Väkivallasta toipuminen

Kuinka selviän itsetuhoisuudesta?

Itsetuhoinen henkilö tuntee usein olevansa umpikujassa. Olo tuntuu niin toivottomalta tai arvottomalta, että ainoa vaihtoehto tilanteen ratkaisemiseksi on kuolema.

Itsetuhoisesti ajatteleva tai käyttäytyvä ihminen ei välttämättä kuitenkaan halua kuolla. On tavallista, että itsetuhoisten ajatusten voimakkuus ja kesto vaihtelevat, ja tunteet ovat hyvin ristiriitaisia. Siksi tilanteessa olisi tärkeää koittaa pysähtyä pohtimaan, mikä pahaa oloa aiheuttaa. Parhaiten tämä onnistuu yhdessä terveydenhuollon ammattilaisten kanssa.

Esimerkiksi Mieli ry:n Kriisipuhelin päivystää kellon ympäri joka päivä numerossa 09 2525 0111.

Itsetuhoiset ajatukset voivat hellittää ajan ja tuen myötä, ja useimmiten ne eivät johda tekoihin. Joskus ajatukset voivat kuitenkin voimistua ja siksi on tärkeää puuttua niihin ajoissa.

Akuutissa tilanteessa, eli jos olet vahingoittanut tai pelkäät vahingoittavasi itseäsi, hakeudu suoraan päivystykseen tai soita hätänumeroon 112.

Lue lisää: Apua itsetuhoisiin ajatuksiin - Mieli ry

Paha olo ei jatku ikuisesti

Itsetuhoisten ajatusten keskellä on tärkeää muistaa, että paha olo ei jatku ikuisesti, ja syvätkin toivottomuuden tunteet ovat ohimeneviä. Itsetuhoisuuteen voi saada apua eli siitä toipuminen on mahdollista.

Itsemurhayrityksistäkin valtaosa jää lopulta yrityksiksi, mikä on tärkeää, sillä niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Useimpien itsemurhaa yrittäneiden elämä on sen jatkumisen myötä alkanut tuntua uudelleen elämisen arvoiselta.

Itsetuhoisten ajatusten kanssa ei kuitenkaan kannata jäädä yksin, sillä mitä varhaisemmassa vaiheessa tilanteeseen puututaan, sitä nopeammin paha olo helpottaa.

Vaikka omista itsetuhoisista ajatuksista kertominen voi tuntua vaikealta, puhuminen auttaa ja helpottaa oloa usein välittömästi. Toisen ihmisen kanssa keskustelu rauhoittaa ja auttaa selkeyttämään omaa tilannetta ja tuntemuksia.

Terveydenhuollon ammattilaisten kanssa voit keskustella itsetuhoisuudesta ja avusta turvallisesti, eli apua kannattaa hakea matalalla kynnyksellä. Voit esimerkiksi ottaa yhteyttä oman asuinpaikkasi terveysaseman ajanvaraukseen, oppilaitoksen terveydenhoitajaan tai työpaikan työterveyshuoltoon.

Lue lisää: Itsetuhoisuuden turvasuunnitelma

Lue myös: Oletko huolissasi läheisesi itsetuhoisesta käytöksestä?