Huoli läheisestä
Olet ehkä huolestunut jonkun tuntemasi naisen tilanteesta, ja epäilet hänen kokevan väkivaltaa lähisuhteessaan. Sinulla saattaa olla tunne, ettei hänen parisuhteessaan ole kaikki kunnossa. Joskus voi olla hankalaa pukea sanoiksi sitä, mitkä asiat tuntuvat huolestuttavilta, mutta kun huoli herää, on siihen usein jokin syy.
Kun puhutaan väkivallasta, puhutaan muustakin kuin fyysisistä väkivallanteoista. Väkivallalla on monia muotoja: se voi olla esimerkiksi henkistä, taloudellista, fyysistä tai seksuaaliväkivaltaa. Väkivalta voi olla hyvin vaikeasti tunnistettavaa ja hienovaraista. Herännyttä huolestuneisuuden tunnetta on tärkeä kuunnella.
Pitäisikö asia ottaa puheeksi?
Moni saattaa ajatella, että toisen henkilön kotona tai ihmissuhteessa tapahtuvien asioiden puheeksi ottaminen on yksityisasioihin sekaantumista. Sillä, että huolen ottaa puheeksi läheisen kanssa, voi kuitenkin olla suuri merkitys väkivallan loppumisen kannalta. Valtaosa ihmisistä arvostaa sitä, että heidän hyvinvoinnistaan ollaan kiinnostuneita, vaikka he eivät sillä hetkellä haluaisikaan kertoa tilanteestaan tarkemmin, tai vaikka huoli olisi aiheeton. On epätodennäköistä, että asiat muuttuvat huonompaan suuntaan sen vuoksi, että läheiselle ilmaisee huolta hänen tilanteestaan.
Väkivalta on tärkeää ottaa puheeksi sellaisessa tilanteessa, kun on henkilön kanssa kahden kesken. Väkivallasta tulee kysyä suoraan, mutta myötätuntoisella tavalla. Tämä osoittaa, että väkivaltaa ei tarvitse salata, vaan siitä on lupa puhua.
Huolen voi ottaa puheeksi esimerkiksi sanomalla, että...
- "Olet vaikuttanut viime aikoina onnettomalta, olen huolissani sinusta."
- "Olet minulle tärkeä ja siksi olen huolissani hyvinvoinnistasi."
- "Minua huolestuttaa se, miten sinua kohdellaan (suhteessasi)."
- "Haluan, että tiedät, että minulle voit kertoa luottamuksellisesti, jos jokin on vialla."
Kun kerrot olevasi huolissasi, on tärkeää kertoa syyt siihen, miksi huolesi on herännyt. Syitä voi sanoittaa kertomalla esimerkiksi seuraavia asioita: Mitä olet huomannut? Mitkä asiat ovat muuttuneet? Onko jokin yksittäinen tilanne jäänyt huolestuttavana mieleesi? Millainen tunnelma huolestuttaviin havaintoihin on liittynyt? Miten läheisesi vointi on muuttunut?
Väkivallasta kertominen ei ole helppoa. On tärkeää antaa asialle aikaa, uskoa läheisen kertomaa sekä osoittaa ymmärrystä häntä kohtaan. Väkivallan kokija ei koskaan ole tehnyt mitään sellaista, joka oikeuttaisi hänen kokemansa väkivallan. Vastuu väkivaltaisesta käytöksestä on aina pelkästään väkivallan tekijällä.
Jos läheinen ei halua keskustella aiheesta, ei häntä saa painostaa. Painostamisen sijaan voi ilmaista, että aiheesta voi keskustella luottamuksellisesti kanssasi koska vain myöhemminkin.
Muutos voi viedä aikaa
"Olen kertonut huolestani, mutta mikään ei muutu."
Väkivallasta irrottautuminen on yleensä pitkä prosessi ja suuri elämänmuutos, joka ei tapahdu hetkessä. Mitä pidempään väkivalta on jatkunut, sitä vaikeampi siitä on irrottautua. Väkivallan seurauksena kokijan päätöksentekokyky, voimavarat ja itsetunto ovat saattaneet heikentyä niin, että suhteesta lähteminen tuntuu ylivoimaiselta. Lisäksi eroaminen ja sen mahdolliset seuraukset voivat pelottaa. Yhteiset lapset, taloudellinen tilanne tai yhteiset sosiaaliset verkostot voivat myös vaikeuttaa tai hidastaa irrottautumisen prosessia.
Turhautumisen tai pettymyksen tunteet ovat luonnollisia, jos joutuu seuraamaan tällaista tilannetta läheisensä elämässä ja kokee, että ei kykene auttamaan, vaikka yrittääkin. Irrottautumisen pitkä prosessi ei kuitenkaan ole tarkoitettu loukkaukseksi auttavia läheisiä kohtaan. On hyvä muistaa, että väkivaltaa kokeneelle läheisten tuki on tärkeää ja että sillä on myönteiset vaikutukset, vaikka väkivallan kokija ei juuri sillä hetkellä osaisikaan ilmaista sitä. Keskeistä on, että väkivaltaa kokenutta ei syyllistetä tilanteestaan.
