Huoli läheisestä – milloin kyse on väkivallasta?

Kun huoli herää, on siihen yleensä jokin syy

Kun läheinen kokee väkivaltaa tai elää suhteessa, jossa pelko on läsnä, se koskettaa myös lähipiiriä. Moni jää yksin huolensa kanssa, epäröi ta pelkää sanovansa jotain väärää. Usein ensimmäisiä merkki läheisen kokemasta väkivallasta on se, että kaikki ei ole nyt kunnossa. Jo se on riittävä syy ottaa asia puheeksi.

Mitä lähisuhdeväkivalta voi olla?

Lähisuhdeväkivallalla tarkoitetaan väkivaltaa, joka ilmenee parisuhteessa, perheessä, sukulaisten tai muussa läheisessä ihmissuhteessa.

Lähisuhdeväkivalta voi olla esimerkiksi:

• Henkistä väkivaltaa, kuten mitätöintiä, uhkailua, nimittelyä, kontrollointia, eristämistä tai pelottelua.
• Taloudellista väkivaltaa, kuten rahan tai omaisuuden hallinnan rajoittamista, työssäkäynnin estämistä tai taloudellista riippuvuuden luomista.
• Fyysistä väkivaltaa, kuten tönimistä, lyömistä, kuristamista, esineellä lyömistä tai liikkumisen estämistä.
• Seksuaaliväkivaltaa, kuten seksuaaliseen tekoon painostamista, pakottamista tai toisen kehon ja rajojen loukkaamista.
• Digitaalista väkivaltaa, kuten viestien tai some-tilien valvontaa, yksityisyyden loukkaamista, uhkailua verkossa tai kuvien levittämistä ilman lupaa.
• Vainoamista, kuten seuraamista, jatkuvia yhteydenottoja, tarkkailua tai häirintää esimerkiksi suhteen päättymisen jälkeen.

On tyypillistä, että läheinen ei itse kutsu kokemaansa väkivallaksi. Väkivalta hiipii suhteeseen yleensä vähitellen ja se voi helposti normalisoitua osaksia arkea. Siksi merkkien tunnistaminen on tärkeää.

Merkkejä, jotka voivat viitata väkivaltaan

Huoli voi herätä pienistäkin asioista: läheinen on muuttunut, vetäytynyt tai vaikuttaa poikkeuksellisen varautuneelta. Väkivaltaa ei aina ole helppo tunnistaa, ja on mahdollista, ettei läheinen itse uskalla puhua siitä.

Seuraavat asiat voivat viitata siihen, että läheisesi kokee väkivaltaa:

• Hän vaikuttaa pelokkaalta, varautuneelta tai varoo sanomisiaan kumppanin seurassa.
• Hän yrittää jatkuvasti miellyttää kumppaniaan tai pyytää anteeksi asioita, joista ei ole vastuussa.
• Hän on eristäytynyt ystävistä, sukulaisista tai muista läheisistä.
• Hän välttää puhumista kumppanistaan tai hänen käytöksestään.
• Kumppani arvostelee, vähättelee tai nolaa häntä muiden läsnä ollessa, usein ”vitsin” varjolla.
• Hän kertoo kumppanin mustasukkaisuudesta, kontrollista tai äkkipikaisuudesta.
• Hänellä on selittämättömiä mustelmia, vammoja tai muita merkkejä väkivallasta.
• Lapset vaikuttavat pelokkailta tai välttelevät aikuista, jonka käytös aiheuttaa heissä pelkoa.
• Eron jälkeen entinen kumppani ottaa jatkuvasti yhteyttä, seuraa tai uhkailee.

tYksittäinen havainto ei aina tarkoita väkivaltaa, mutta useamman merkin toistuessa on hyvä pysähtyä pohtimaan tilannetta. Jos jokin tuntuu väärältä tai huolestuttavalta, siihen on syytä kiinnittää huomiota.