Siirry sisältöön
Naisten Linja

Naisten puolella.
Väkivaltaa vastaan.

Fyysinen väkivalta

Fyysistä väkivaltaa on toisen fyysisen koskemattomuuden loukkaaminen ja satuttaminen. Läheisessä suhteessa se harvoin on väkivallan ensimmäinen muoto. Fyysiseen väkivaltaan liittyy aina henkistä väkivaltaa, jota on saattanut jatkua pitkään ennen fyysisen väkivallan alkamista. Väkivalta on vallan väärinkäyttöä. Fyysistä väkivaltaa esiintyy kaikissa yhteiskuntaluokissa ja sosioekonomisissa asemissa. Myös satunnainen väkivallanteko murentaa turvallisuuden tunnetta, oli tekijä sitten tuttu tai tuntematon. Välinpitämättömyys toisen terveyttä, tarpeita ja turvallisuutta kohtaan on väkivaltaa.

“Pelkäsin asua kotonani, ja pelkäsin kuolevani. Jokainen ilta töistä kotiin päin ajaessani, en tiennyt mikä minua tällä kertaa odottaisi. En voinut kertoa kenellekään, joten en voinut paeta minnekään. Olinhan itsekin 'itsetietoinen, kaunis ja alallani menestyvä nainen', vaikka olinkin välillä vähän 'kaatunut portaissa'. Olin päättänyt selvitä ja jaksaa.”

Fyysinen eli ruumiillinen väkivalta pitää sisällään kaikki fyysiset väkivallan teot. Fyysinen väkivalta on esimerkiksi:

  • sylkemistä
  • raapimista
  • puremista
  • tarttumista
  • ravistelua
  • tönimistä
  • työntämistä
  • kiinni pitämistä
  • kulun estämistä tai jonnekin lukitsemista
  • kahlitsemista
  • heittelyä
  • vääntämistä
  • läimäyttämistä
  • nyrkillä lyömistä
  • kuristamista
  • polttamista esim. tupakalla tai kiehuvalla vedellä
  • unenriistoa
  • huumaamista
  • hoidotta jättämistä
  • apuvälineiden tai lääkkeiden panttaamista
  • esineillä heittämistä tai lyömistä
  • teräaseella lyömistä
  • ampumista

Läheisessä suhteessa ensimmäistä fyysisen väkivallan tekoa edeltää usein pitkä prosessi, jolloin väkivaltainen osapuoli on hiljalleen murtanut toisen osapuolen itsetunnon. Aluksi saatetaan rajoittaa ystävien tapaamista, pienentää kokijan elinpiiriä ja murtaa hiljalleen tämän usko omiin kykyihin. Väkivalta tyypillisesti hiipii suhteeseen vähitellen.

Lyöntiä edeltää pelko

Fyysinen väkivalta alkaa usein jollain pieneltä tuntuvalla teolla, kuten kiinnipitämisellä, tönäisyllä tai kulun estämisellä. Vaikka kiinnipitäminen ei sattuisi tai siitä ei jäisi näkyviä jälkiä, on se silti väkivaltaa, sillä se tapahtuu vastoin kokijan omaa tahtoa.

Väkivaltaisissa ihmissuhteissa on monesti tunnistettavissa kaava, jolla suhde etenee. Väkivalta lisääntyy vähitellen ja sillä on taipumus raaistua ajan myötä. Väkivallalle ominaista on sen syklisyys eli jaksoittaisuus, mikä vaikeuttaa väkivallan tunnistamista ja suhteesta irrottautumista.

Ennen väkivallan tekoa jännite suhteessa kasvaa ja uhkaava tunne lisääntyy. Fyysisen väkivallan tekoa edeltää pelko. Tapahtuu hyökkäys eli väkivallan teko, jonka jälkeen kokija tuntee kipua, pelkoa ja nöyryytystä. Tekijä voi vähätellä tapahtunutta, selitellä tai kieltää sen tapahtuneen. Kokija saattaa teosta syyttää itseään. Tämän jälkeen alkaa kuitenkin niin sanottu “kuherruskuukausi”, jolloin väkivallan tekijä katuu tekoaan, pyytää anteeksi, hyvittelee ja lupaa muuttua. Väkivallan kokija haluaa uskoa rakkaastaan parasta ja muistaa suhteen hyvät puolet. Hetken elämä on rauhallista. Pikkuhiljaa jännite ja fyysisen väkivallan uhka alkavat kuitenkin taas kasvaa. Syklin aikajänne, eli se kuinka kauan nämä vaiheet kestävät, vaihtelee ja saattaa ajan myötä tiivistyä.

Ero on väkivaltaisen suhteen vaarallisin hetki

Väkivallan kokija on saattanut ennen fyysisen väkivallan alkamista ajatella, että jos tilanne koskaan eskaloituu fyysiseksi, hän lähtee suhteesta välittömästi. Kuitenkin suhteen hyvät hetket, rakkaus, toive paremmasta ja väkivallan syklisyys pitävät suhteessa kiinni ja lähtemisestä tulee monimutkaisempaa. Myös yhteinen talous ja lapset voivat vaikeuttaa suhteesta lähtemistä.

Kokija saattaa sääliä tekijää ja yrittää auttaa häntä saamaan apua itselleen. Tekijä voi esimerkiksi uhkailla itsemurhalla tai sanoa tekevänsä itselleen jotain. Kokijat ovat myös kertoneet, että he eivät ole välttämättä uskaltaneet tai halunneet tehdä rikosilmoitusta fyysisen väkivallan teoista, jotta tekijä ei joutuisi hankaluuksiin esimerkiksi työelämässä. Usein kokijan itsetunto on jo niin murrettu, että hän saattaa myös ajatella, ettei kukaan kuitenkaan usko häntä. Hänellä saattaa olla myös negatiivisia kokemuksia virkavallasta, jotka vaikeuttavat luottamusta tuen saamiseen.

Kokija voi lisäksi aivan aiheellisesti pelätä oman henkensä puolesta. Lähdön hetki on väkivaltaisen suhteen vaarallisin hetki. On tärkeää muistaa, että väkivalta on rikos ja vastuu väkivallasta on aina sen tekijällä.

Jos väkivalta pelottaa tai huolestuttaa, olethan yhteydessä Naisten Linjaan.

Lähteet ja luettavaksi

Kaisa Holmström: Miksi nainen ei lähde? Väestöliitto 29.4.2011 https://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/ajankohtaista/?x217700=1038883