Henkinen väkivalta
Henkinen väkivalta on yleisin väkivallan muoto, mutta sen tunnistaminen on vaikeaa. Se on läsnä kaikissa väkivallan muodoissa. Tekojen ytimessä on tekijän pyrkimys hallita ja kontrolloida väkivallan kokijan tekemisiä, sanomisia ja jopa ajatuksia. Henkisen väkivallan tarkoituksena on murentaa kokijan uskoa ja luottamusta itseensä, omaan ajattelu- ja käsityskykyynsä sekä kykyyn tuntea oikein. Se on toisen ihmisen psyykkisen hyvinvoinnin tahallista vahingoittamista. Henkinen väkivalta voi olla sanallista tai sanatonta. Se voi tapahtua piilossa muilta tai muiden nähden.
Sekä kokijan, tekijän että ammattilaisen voi olla vaikea tunnistaa henkistä väkivaltaa. Tämä voi johtua esimerkiksi siitä, että usein vain fyysiset teot ymmärretään väkivallaksi.
Henkisen väkivallan muotoja ovat esimerkiksi...
- vähättely, nöyryyttäminen
- huutaminen
- haukkuminen, nimittely, pilkkaaminen
- syyllistäminen
- syyttäminen
- mitätöinti, vähättely, arvostelu
- kontrollointi
- alistaminen
- mustasukkaiset syytökset
- kiristäminen
- valehtelu
- painostaminen
- pelottelu
- häirintä
- tavaroiden hajottaminen
- nukkumisen estäminen
- muista ihmissuhteista eristäminen
- uhkailu - myös itsensä, väkivallan kokijan, tämän läheisten tai kotieläinten vahingoittamisella uhkailu
Henkinen väkivalta muuttaa muotoaan
Parisuhdeväkivalta on harvoin yksi erillinen teko. Yleensä naiseen kohdistuu toistuvasti monenlaisia erilaisia tekoja, ja ajan myötä väkivallalla on tapana lisääntyä ja raa’istua.
Henkinen väkivalta voi alkaa pikkuhiljaa esimerkiksi ulkonäön, pukeutumistyylin, tapojen, ystävien, sukulaisten, työn tai harrastusten arvostelemisena. Koska väkivallan tekijä tuntee kumppaninsa perin pohjin, hän tuntee myös tämän pelot, heikkoudet ja salaisuudet. Usein hän käyttää näitä tietoja keksiessään mahdollisimman loukkaavia tapoja ilmaista, kuinka tyhmä, ruma, vastenmielinen ja arvoton hänen kumppaninsa on. Tekijä voi myös suuttua pienistä asioista ja löytää aina syyn toisesta. Tekijä saattaa myös kategorisesti kieltää kaikki tekemänsä väkivallanteot ja väittää kumppaninsa kärsivän mielenterveysongelmista. Äärimmillään henkinen väkivalta voi olla kumppanin täydellistä kontrollointia, henkistä kidutusta ja piinaa.
Väkivallalla uhkailu ja eristäminen
Väkivallalla uhkailu on tehokas vallankäytön ja alistamisen väline. Uhkailu voi aiheuttaa kokijassa voimakasta ahdistusta ja pelkoa ilman, että tekijä hipaiseekaan tämän kehoa. Tekijä saattaa esimerkiksi kokijalle puhuessaan käyttää uhkaavia eleitä, rikkoa tavaroita, lyödä seiniä, ajaa autolla vaarallisen kovaa, pidellä asetta tai uhata vahingoittaa kokijan perheenjäseniä, ystäviä tai lemmikkieläimiä tai uhata itsemurhalla.
Myös eristäminen on yksi tyypillisistä henkisen väkivallan muodoista. Tällöin tekijä kontrolloi kumppaninsa ajankäyttöä, tekemisiä ja yhteydenpitoa muihin ihmisiin, pyrkien tuhoamaan tämän läheiset ihmissuhteet. Hän saattaa perustella asettamiaan rajoituksia mustasukkaisuudella, mikä voi aluksi tuntua imartelevalta. Eristämällä kumppaninsa muista ihmissuhteista tekijä pönkittää omaa valtaansa ja asemaansa tämän elämässä. Eristämisen seurauksena väkivallan kokijalla ei ole lopulta ketään, joka tukisi häntä tai auttaisi näkemään, mihin suuntaan suhde on ajautumassa.
Lue myös: Väkivalta voi olla myös digitaalista
Pakottava kontrolli
Vakavassa ja toistuvassa henkisessä väkivallassa on yleensä kyse pakottavasta kontrollista (engl. coercive control). Pakottava kontrolli koostuu toistuvista painostavista, alistavista, halventavista ja kontrolloivista teoista, joiden avulla tekijä pyrkii taivuttamaan kokijan oman määräysvaltansa alle. Pakottavassa kontrollissa ovat vahvasti mukana myös edellä mainitut väkivallalla uhkailun muodot sekä eristämisen muodot. Pakottavaan kontrolliin kuuluu usein perinteiseen naisen rooliin liittyvää mikrosääntelyä: tekijä määrittelee, millä tavoin kumppanin tulee pukeutua, laittaa ruokaa, siivota, huolehtia lapsista ja harrastaa seksiä. Pakottavan kontrollin alla elävän tilannetta on verrattu kidnappauksen uhriin: tällä ei ole käytettävissä omia tukiverkkoja, rahaa tai muita resursseja, joiden avulla päästä irrottautumaan väkivallan tekijästä.
Mikä on riidan ja väkivallan ero?
Jokaisessa parisuhteessa riidellään ajoittain. Riitely ja henkinen väkivalta ovat kuitenkin eri asioita. Riidan osapuolet voivat vapaasti sanoa oman mielipiteensä. Riita muuttuu väkivallaksi siinä vaiheessa, kun väkivallan kohde ei enää uskalla ilmaista mielipiteitään, koska pelkää seurauksia. Henkinen väkivalta on toistuvaa ja persoonallisuutta pirstaloivaa.
Pelko ei kuulu parisuhteeseen: jos toinen riitelijöistä kokee oman turvallisuutensa uhatuksi ja jättää asioita sanomatta pelon vuoksi, on todennäköistä, että hän kokee henkistä väkivaltaa.
Jos henkinen väkivalta mietityttää, olethan yhteydessä Naisten Linjaan.
Väkivaltaa kokevat naiset tarvitsevat apua
Tiesitkö, että Suomi on EU:n toiseksi turvattomin maa naisille? Lahjoita tai liity jäseneksi ja varmista, että jokainen satutettu saa tarvitsemansa avun.
Lähteet ja luettavaksi
Marie Rautava & Sirkka Perttu (toim): Naisiin kohdistuva pari- ja lähisuhdeväkivalta. Käsikirja perus- ja täydennyskoulutukseen. Stakes 2002. Anja Lehtonen & Sirkka perttu: Naisiin kohdistuva väkivalta. Kirjayhtymä Helsinki 1999. Marianne Notko: Väkivalta, vallankäyttö ja vahingoittuminen naisten perhesuhteissa. Jyväskylän yliopisto 2011. Louna Hakkarainen: Digitaalinen väkivalta parisuhteessa ja sen jälkeen. Opas väkivallan kokijalle, ammattilaiselle ja läheiselle. Naisten Linja Suomessa ry 2018. THL, Väkivaltakäsitteiden sanasto. Stark Evan: Coercive Control: How Men Entrap Women in Personal Life. Interpersonal Violence. New York: Oxford University Press 2007.