Vainoaminen
Vainoaminen on ei-toivottua, tarkoituksellista ja toistuvaa häirintää, joka aiheuttaa kohteessaan pelkoa ja ahdistusta. Vaino voi ilmetä esimerkiksi uhkailuna, seuraamisena, tarkkailemisena tai sellaisen yhteyden ottamisena, jonka sen kohteeksi joutunut kokee epämieluisana ja ahdistavana. Vaino voidaan määritellä tavoitteelliseksi toiminnaksi, jossa tekijä pyrkii kontrolloimaan ja rajoittamaan kohteensa arkea, elinpiiriä ja sosiaalisia suhteita, mikä vaikuttaa turvallisuuden tunteeseen ja hyvinvointiin. Teot voivat vaihdella ulkopuoliselle hyväksyttävältä tai vähäpätöiseltä näyttävästä toiminnasta henkeä uhkaavaan väkivaltaan.
Vainoaminen voi olla esimerkiksi...
- Yhteyden ottaminen toistuvasti ja ei-toivotusti. Yhteydenotto voi tapahtua esimerkiksi puhelimitse tai muuta tieto- ja viestintäteknologiaa hyödyntämällä, henkilön luokse menemällä tai lahjoja lähettämällä. Vainoamista on myös kolmannen osapuolen käyttäminen yhteyden ottamisen välikätenä.
- Uhkailu, pelotteluna ja kontrollointi, joka voi kohdistua myös tekojen kohteen lapsiin ja muuhun lähipiiriin.
- Seuraaminen konkreettisesti perässä kulkien tai olinpaikan läheisyydessä oleskellen.
- Tarkkaileminen kotona tai missä tahansa muussa ympäristössä suoraan katselemalla tai esimerkiksi kiikareita tai kameraa käyttämällä.
- Teknologian avulla seuraaminen, salakuvaaminen- ja kuuntelu sekä tietojen kaappaaminen ja niiden väärinkäyttö.
- Toistuvat oikeudenkäynnit sekä aiheettomat lastensuojelu- tai rikosilmoitukset.
- Väkivaltaiset teot, vahingonteot tai omaisuuden tuhoaminen
Vainoaminen on prosessi, jossa yksittäiset teot muodostavat jatkumon. Vaino sisältää usein edellä mainitun kaltaisia, yleisesti tunnistettavissa olevia piirteitä. Jokaisen vainoa kokevan tilanne on kuitenkin aina yksilöllinen ja tekijän toiminta saa merkityksensä teon kohteen kokemuksissa ja osana laajempaa kokonaisuutta.
Lue myös: Teknologian avulla vainoaminen
Vainoaminen vaikuttaa kokijan elämään kokonaisvaltaisesti
Vainoamisen kohteeksi joutuminen vahingoittaa perusturvallisuuden ja hallinnan tunnetta ja voi aiheuttaa psyykkistä traumatisoitumista. Pitkittynyt vaino voi vaikuttaa myös mahdollisuuksiin ylläpitää läheisiä ihmissuhteita ja hankaloittaa töissä käyntiä tai opiskelua. Vainon kohteeksi joutuminen vähentää voimavaroja muilta elämän osa-alueilta ja tavallinen arki ilman pelkoa voi käydä mahdottomaksi. Usein vaino saa ihmisen epäilemään itseään ja kaikkea ympärillään.
Parisuhteeseen liittyvä vaino on yleisin vainoamisen muoto
Vainoaja voi olla tuttu tai tuntematon henkilö. Esimerkiksi tiettyjen ammattien edustajilla on kohonnut riski joutua vainon kohteeksi, mutta kohteeksi voi valikoitua myös kuka tahansa yksityinen henkilö. Tutkimusten mukaan yleisin vainoamisen muoto liittyy parisuhteeseen tai sen päättymiseen.
Suurin osa vainon kohteeksi joutuneista on naisia ja vainoajista puolestaan miehiä. Eron jälkeinen vaino on usein yhteydessä jo parisuhteen aikana ilmenneeseen väkivaltaan, mutta jo parisuhteen aikainen väkivalta voi sisältää vainon piirteitä. Noin puolet suhteen aikana väkivaltaisesti käyttäytyneistä miehistä käyttäytyy väkivaltaisesti entistä kumppaniaan kohtaan myös suhteen jälkeen. Entisen kumppanin lisäksi vaino voi kohdistua myös tämän lapsiin ja muuhun lähipiiriin. Lasta voidaan manipuloida ja käyttää vainon välineenä esimerkiksi tietojen saamiseksi entisestä kumppanista.
Parisuhteen jälkeisestä vainosta erityisen haavoittavaa tekee se, että vainoaja tuntee entisen kumppaninsa lähipiiriä ja hänellä on usein käytössään hyvin henkilökohtaista ja yksityiskohtaista tietoa, joka vaikeuttaa vainolta suojautumista. Entisen kumppanin vaino voi olla psykologisesti haavoittavampaa kuin tuntemattoman ihmisen tekemä vaino. Vaino voi kehittyä jatkuessaan myös fyysiseksi väkivallaksi ja myös Suomessa kuolee vuosittain naisia vainon seurauksena.
Lue myös: Lähestymiskiellon hakeminen
Vainoaminen ja rikoslaki
Vaino kriminalisoitiin Suomessa vuonna 2014. Se tarkoittaa sitä, että yksittäiset teot voidaan nykyisin laskea yhteen merkitsemään vainoa, kun aikaisemmin ihminen tuomittiin osana vainoa vain sellaisista teoista, jotka täyttivät jonkin muun rikoksen, kuten esimerkiksi salakatselun tai laittoman uhkauksen tunnusmerkit. Näin voidaan yhä tehdä, mikäli tuomio vainosta olisi vähäisempi kuin jonkin vainon yhteydessä tehdyn muun rikoksen. Ongelmallista vainon toteennäyttämisessä on kuitenkin sen luonne pitkään jatkuvana pelkoa ja ahdistusta aiheuttavana toimintana. Todisteiden ja todistajien kerääminen vie aikaa ja vastuu vainon todistamisesta on vainoa kokeneella henkilöllä. Vainon kriminalisointi on kuitenkin selkeä viesti siitä, ettei toistuva ja tahdonvastainen uhkailu, seuraaminen, tarkkaileminen tai yhteydenottaminen ole hyväksyttyä.
Lähteet ja luettavaksi
European Union: European Agency for Fundamental Rights (2014) Violence against women: an EU-wide survey. ISBN 978-92-9239-342-7. https://www.refworld.org/docid/5316ef6a4.html.
Laitinen, Merja ym. (2017) Varjosta valoon: eron jälkeisen vainon tunnistaminen, katkaisu ja uhrien selviytymisen tukeminen. Helsinki: Ensi- ja turvakotien liitto.
Nikupeteri, Anna (2015) Vainottuna: eron jälkeisen vainon tunnistaminen ja uhrien kohtaaminen. Rovaniemi: Lapin yliopisto. https://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/10024/62627/Nikupeteri_Anna_ActaE_204_pdfA.pdf?sequence=2&isAllowed=y
Oulun ensi- ja turvakoti ry & Viola – väkivallasta vapaaksi ry. Varjo-hanke (2012-2017) Haluan elää -en vain olla hengissä -opas vainotulle. https://varjosta.fi/wp-content/uploads/2015/12/Parisuhdevaino-KasikirjaVainonUhreille_web.pdf