Rakenteellinen väkivalta vaikeuttaa ihmisoikeuksien toteutumista
Rakenteellinen väkivalta ei kohdistu suoraan yksittäisiin henkilöihin, mutta sen seurauksista kärsivät yksittäiset henkilöt tai ryhmät.
Rakenteellinen väkivalta pitää sisällään esimerkiksi epäinhimillisen ja ihmisoikeuksia loukkaavan poliittisen päätöksenteon, lakien riittämättömän täytäntöönpanon, vallan ja resurssien epäoikeudenmukaisen ja epäsymmetrisen jakautumisen, ihmisryhmien syrjinnän, ihmisoikeusloukkaukset sekä väkivaltaa ihannoivan ja sitä edistävän median ja mainonnan.
Rakenteellista väkivaltaa kokevat etenkin erilaisiin vähemmistöihin kuuluvat ihmiset.
Tällaisia ovat esimerkiksi etniset ja uskonnolliset vähemmistöt, ihonväriltään valtaväestöstä poikkeavat, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt sekä vammaiset ihmiset. Esimerkiksi laitoksissa asuvat vammaiset lapset ovat erityisen alttiita rakenteelliselle väkivallalle ja oikeuksiensa rikkomiselle.
Rakenteellinen väkivalta voi näkyä esimerkiksi siinä, ettei kaikilla ole yhdenvertaista pääsyä terveydenhuoltoon, koulutukseen tai oikeusturvaan. Se voi myös tarkoittaa sitä, että tietyt ryhmät kohtaavat järjestelmällisesti enemmän esteitä kuin muut. Vaikka väkivalta ei kohdistu yksittäisen tekijän kautta, sen vaikutukset yksilön arkeen voivat olla hyvin konkreettisia.
Rakenteellisen väkivallan muodot
Institutionaalinen väkivalta
Institutionaaliseksi väkivallaksi kutsutaan rakenteellista väkivaltaa, joka syntyy yhteiskunnan instituutioissa kuten lainsäädännössä tai oikeusjärjestelmässä olevasta eriarvoisuudesta. Yksi esimerkki institutionaalisesta väkivallasta oli vanha translaki, joka vaati mm. lisääntymiskyvyttömyyttä, jotta ihminen voi korjata juridisen sukupuolensa.
Yhteisöllinen väkivalta
Yhteisöllistä väkivaltaa on rakenteellinen väkivalta, joka syntyy yksittäisten yhteisöjen sosiaalisten normien tai toimintatapojen eriarvoisuudesta. Yhteisölliselle väkivallalle on tyypillistä, että vastuu yksilöiden toiminnasta hälvenee yhteisön taakse. Yhteisöllinen väkivalta on helposti anonyymiä, ja väkivallan uhkaa voidaan kokea koko yhteisön taholta.
Rakenteellisen väkivallan ilmenemismuotoja ovat myös syrjintä, rasismi ja seksismi.
Katso video: Yhteisöllisyyden merkitys rakenteellisen väkivallan vastarinnassa
Tunnistetaanko rakenteellista väkivaltaa?
Rakenteellinen väkivalta voi olla vaikeasti havaittavaa, koska se on usein piilossa arjen käytännöissä ja yhteiskunnan rakenteissa. Sitä voi tunnistaa esimerkiksi, jos jokin ryhmä jää toistuvasti ilman samoja oikeuksia, mahdollisuuksia tai palveluja kuin muut. Myös tilastot, jotka osoittavat eriarvoisuutta terveyden, työllisyyden tai koulutuksen alueilla, voivat kertoa rakenteellisesta väkivallasta.
Mitä tarkoitetaan mikroagressiolla?
Rakenteellinen väkivalta on usein hienovaraista. Se näyttäytyy arjessa usein mikroaggressioiden kautta. Mikroaggressiot ovat tahallisia tai tahattomia kommentteja tai tekoja, jotka vahvistavat ja ylläpitävät syrjiviä rakenteita ja ennakkoluuloja.
Esimerkiksi kehumalla, miten hyvin ei-valkoinen henkilö puhuu suomea, kehuja tulee samalla osoittaneeksi, että hänen mielestään musta tai ruskea henkilö ei voi puhua suomea äidinkielenään. Samantyyppinen mikroaggressio on vaikkapa olettaa että kaikki ihmiset ovat heteroita, kunnes toisin todistetaan, tai että kahden naisen suhteessa toisen on oltava suhteen “nainen” ja toisen “mies”.
Vaikka mikroaggressiot saattavat vaikuttaa harmittomilta, ne viestittävät vähemmistöön kuuluville näiden olevan jollain tavalla ulkopuolisia tai vääränlaisia.
Väkivaltaa vai syrjintää?
Rakenteellinen väkivalta on käsitteenä lähellä rakenteellista syrjintää. Syrjinnällä tarkoitetaan sitä, kun ihmistä kohdellaan huonommin tai hän joutuu huonompaan asemaan jonkin henkilökohtaisen ominaisuuden perusteella.
Rakenteellinen syrjintä tarkoittaa organisaation tai yhteiskunnan rakenteissa, kuten sopimuksissa, lainsäädännössä ja palveluissa, piilevää syrjintää, joka asettaa jonkin väestöryhmän muita huonompaan asemaan.
Osa rakenteellista väkivaltaa kokeneista kohtaa moniperustaista syrjintää eli joutuu syrjinnän kohteeksi kahden tai useamman eri syrjintäperusteen kautta, esimerkiksi sen vuoksi, että kuuluu sekä etniseen että sukupuolivähemmistöön.
Mitä tarkoitetaan vähemmistöstressillä?
Rakenteelliseen väkivaltaan kytkeytyy myös termi vähemmistöstressi. Vähemmistöstressi on psykologinen ilmiö, jolla kuvataan vähemmistöstatuksesta johtuvaa kroonista stressitilaa. Se syntyy koetuista, kasautuneista syrjintäkokemuksista ja niiden aiheuttamasta ahdistuksesta sekä pelosta, erilaisuuden tunteista ja toiseuden kokemuksista.
Vähemmistöstressi vaikuttaa negatiivisesti fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen ja hyvinvointiin sekä muuttaa henkilön sosiaalista käyttäytymistä.
Kuten kaikki muutkin väkivallan kokemukset, myös rakenteellisen väkivallan kokemukset vaikuttavat sen kokijan minäkuvaan - siihen, kuinka hän kuvittelee tulevaisuutensa, näkee omat mahdollisuutensa, toivoo ja unelmoi.
Vähemmistöstressi ei koske vain yksittäisiä kokemuksia, vaan se voi jatkua vuosia ja kasautua. Tämä tekee siitä merkittävän kansanterveydellisen kysymyksen, johon yhteiskunnan rakenteet voivat joko puuttua tai jota ne voivat vahvistaa.
Usein kysyttyä rakenteellisesta väkivallasta
Onko rakenteellinen väkivalta laitonta?
Rakenteellinen väkivalta ei ole rikosnimike, mutta sen seuraukset voivat rikkoa yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolakeja.
Miten rakenteellinen väkivalta näkyy arjessa?
Esimerkiksi siinä, että tietyillä ryhmillä on huonompi pääsy palveluihin tai vähemmän vaikutusmahdollisuuksia päätöksentekoon.
Miksi rakenteellinen väkivalta on vaikea tunnistaa?
Koska se on osa arjen rutiineja ja rakenteita. Sen havaitseminen vaatii tietoista tarkastelua ja vertailua.
Miten siihen voi puuttua?
Tunnistamalla eriarvoisuutta, puhumalla siitä ja vaikuttamalla päätöksentekoon esimerkiksi äänestämällä ja osallistumalla keskusteluun.
Tukea ja neuvontaa
Oletko huolissasi omasta tai läheisesi tilanteesta? Ethän jää yksin. Olemme täällä sinua varten.