Väkivaltaan liittyviä myyttejä

Lähisuhdeväkivaltaan liittyy edelleen monia sitkeitä harhaluuloja, jotka voivat estää väkivaltaa kokeneita hakemasta apua ja saavat ulkopuoliset aliarvioimaan tilanteen vakavuutta. Väärät uskomukset siirtävät vastuuta kokijalle ja vaikeuttavat väkivallan tunnistamista ja siihen puuttumista.

Myytti: Väkivaltainen kumppani on väkivaltainen kaikille

Oletko sinäkin törmännyt lauseeseen: “Miten noin mukava tyyppi voisi muka olla väkivaltainen?” Usein ajatellaan virheellisesti, että jos joku on väkivaltainen kumppaniaan kohtaan, hän olisi sitä myös muille. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa.

Todellisuudessa väkivaltainen henkilö voi olla hyvin mukava ja miellyttävä muiden ihmisten seurassa. Väkivallan tekijä voi vaikuttaa ulkopuolisten silmissä rakastavalta ja huolehtivalta kumppanilta. Myytti voi vaikeuttaa väkivaltaa kokevan tilannetta ja estää häntä saamasta tarvitsemaansa apua ja tukea. Tämä haitallinen uskomus voi pahimmillaan johtaa siihen, että väkivaltaa kokeva jää yksin, koska ympärillä olevat ihmiset eivät usko hänen kokemustaan.

On tärkeää muistaa, että väkivalta ei aina näy ulospäin ja että väkivaltainen käytös voi kohdistua vain yhteen ihmiseen, usein läheiseen kumppaniin. Se, miltä asiat näyttävät ulospäin, voi hämätä.

Väkivallan tunnistaminen ja siihen puuttuminen on meidän jokaisen vastuulla. Jos epäilet läheisesi kokevan väkivaltaa, ole tukena ja kuuntele. Ja jos hän itse kertoo kokevansa väkivaltaa, ota se vakavasti.

Lue lisää: Mitä tehdä, jos läheisen tilanne huolestuttaa?

Myytti: Väkivalta on kokijan omaa syytä

Yksi haitallisimmista ja yleisimmistä myyteistä naisiin kohdistuvaan väkivaltaan liittyen on ajatus siitä, että väkivallan kohteeksi joutuminen olisi itseaiheutettua. Sen mukaan väkivallan kokija provosoi tekijää käyttäytymään väkivaltaisesti esimerkiksi huomauttelemalla, valittamalla tai vaatimalla. Samantyyppinen harhaluulo on ajatus siitä, että seksuaaliväkivaltaa kokenut on omalla käytöksellään, vaatetuksellaan tai olemuksellaan myötävaikuttanut väkivaltatilanteen syntyyn.

Tällaisessa ajattelutavassa väkivallan kokijaa syyllistetään väkivallasta. Kokijalle langetetaan vastuu väkivallan kohteeksi joutumisesta vihjaten, että se on aiheutunut kokijan omasta käyttäytymisestä.

Todellisuudessa monet toistuvasti väkivaltaa kokeneet naiset tekevät kaikkensa muuttaakseen ja mukauttaakseen käyttäytymistään väkivallan tekijän mieleiseksi estääkseen väkivallan puhkeamista. Ennen pitkää he kuitenkin yleensä havaitsevat, ettei väkivaltaa voi ehkäistä tai lopettaa tekijän odotuksiin tai vaatimuksiin vastaamalla.

Tekijän miellyttäminen, vastustaminen tai puolustautuminen ei johda väkivallan loppumiseen, sillä väkivalta ei riipu kokijan sanomisista, tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. Väkivalta on aina väärin, eikä sille ole koskaan oikeutusta. Vastuu väkivallasta on yksin sen tekijällä.

Myytti: Avioliitto tai perheen perustaminen lopettaa väkivallan

Väkivalta ei lopu siihen, että muutetaan yhteen, mennään naimisiin tai perustetaan perhe. Usein käy päinvastoin. Väkivallalla on taipumus lisääntyä ja raaistua ajan myötä. Se voi myös muuttaa muotoaan: esimerkiksi henkisestä tai taloudellisesta väkivallasta fyysiseen tai väkivaltaan lapsia kohtaan.

On tavallista, että väkivalta hiipii suhteeseen vähitellen. Henkinen väkivalta ja kontrollointi voivat aluksi olla niin hienovaraisia, että niitä on vaikea edes tunnistaa. Fyysinen väkivalta tulee mukaan suhteeseen yleensä vasta myöhemmin.

Parisuhteen virstanpylväät, kuten avo- tai avioliitto, raskauden alkaminen tai lapsen syntyminen, voivat vahvistaa väkivallan tekijän mielessä koettua "omistusoikeutta" kumppaniinsa. Kun suhde vakiintuu tai virallistetaan, siitä lähtemisen kynnys voi nousta. Tekijälle tämä voi tarkoittaa, ettei väkivaltaista käyttäytymistä tarvitse enää pidätellä, ja kontrolli oman toiminnan suhteen vähenee.

Kun väkivaltaa on käytetty kerran, tekijä ylittää siihen liittyvän henkisen kynnyksen. Sen jälkeen kynnys uusintaan madaltuu. Väkivalta parisuhteissa on rikos, jolla on suuri riski uusiutua.

Lue lisää: Tunnista väkivaltaisen parisuhteen kaava

Myytti: Väkivalta on vain riitelyä – ja kaikissa parisuhteissa riidellään

On totta, että kaikissa parisuhteissa on erimielisyyksiä ja monissa myös riidellään. Mutta pelko ei kuulu parisuhteeseen. On luonnollista, että kahdella ihmisellä on erilaisia mielipiteitä ja käsityksiä asioista. Kaikenlaisia tunteita pitäisikin pystyä sanoittamaan ja käsittelemään yhdessä.

Riita muuttuu väkivallaksi siinä vaiheessa, kun toinen osapuoli alkaa rajoittaa sanomisiaan tai käyttäytymistään, koska pelkää seurauksia. Riitelyssä molemmat osapuolet kokevat olonsa turvalliseksi ja ovat tilanteessa vapaaehtoisesti ja tasavertaisina.

Jos kumppanisi riidan aikana nöyryyttää, alistaa, haukkuu, mitätöi tai uhkailee sinua, kyse ei ole tavallisesta riitelystä – vaan väkivallasta.

Väkivalta on vallankäyttöä, jossa toinen osapuoli sanelee, miten toisen tulisi elää, puhua tai käyttäytyä. Usein väkivallassa hyödynnetään sekä pelkoa että kokijan kiintymystä ja lojaalisuutta. Väkivallan tekijä voi myös tarkoituksella aiheuttaa riitatilanteen oikeuttaakseen väkivallan käytön ja saadakseen kokijan tuntemaan syyllisyyttä tapahtuneesta.

Fyysistä väkivaltaa tai edes sillä uhkaamista ei voi koskaan perustella riitatilanteen tunnekuohulla tai itsehillinnän pettämisellä.

Lue lisää: Riitely parisuhteessa

Myytti: Väkivaltaiseen suhteeseen jääminen on vapaaehtoista – ja siksi oma valinta

Väkivallan tavoitteena on murentaa juuri niitä voimavaroja ja resursseja, jotka mahdollistaisivat väkivaltaisesta suhteesta lähtemisen. Näitä voivat olla esimerkiksi varallisuus, läheiset ihmissuhteet, itsearvostus sekä luottamus omiin kykyihin ja selviytymiseen.

Väkivalta aiheuttaa usein voimakasta häpeää sekä syyllisyyden ja nöyryytyksen tunteita. Kokija saattaa hävetä sekä tekijän käytöstä että omaa alistumistaan sille. Tämä voi murentaa omanarvontuntoa ja perusturvallisuuden tunnetta, mikä johtaa eristäytymiseen – ja antaa tekijälle mahdollisuuden jatkaa väkivaltaa. Tästä kierteestä irtautuminen on vaikeaa.

Väkivallan tekijä voi myös osoittaa katumusta, hellyyttä ja kiintymystä, mikä tekee suhteen päättämisestä henkisesti hyvin kuormittavaa ja ristiriitaista.

Suurin syy väkivaltaiseen suhteeseen jäämiseen on kuitenkin pelko: pelko tekijää kohtaan, pelko kostosta ja väkivallan jatkumisesta, pelko siitä, ettei selviydy yksin – tai että lapset eivät selviä. Pelko on perusteltua: ero tai jopa sen puheeksi ottaminen on tutkitusti parisuhteen vaarallisimpia hetkiä. Väkivalta ei aina lopu eroon, vaan se saattaa jatkua vielä vuosien ajan.

Väkivaltaiseen suhteeseen jääminen on harvoin vapaaehtoista, eikä se ole helppoa tai yksinkertaista. Se ei myöskään selity ensisijaisesti rakkaudella. Se voi olla kokijalle selviytymiskeino – ainoa mahdollinen juuri sillä hetkellä.

Älä siis koskaan syyllistä väkivallan kokijaa suhteeseen jäämisestä.

Lue lisää: Miksi väkivaltaisesta suhteesta on vaikea lähteä?

Myytti: Väkivaltainen käytös johtuu liiallisesta päihteiden käytöstä

Päihteet eivät yksinään aiheuta väkivaltaa eivätkä selitä sitä, vaikka päihteiden käyttö liittyykin usein väkivaltatilanteisiin. Väkivallan juuret ovat syvemmällä kuin päihteissä: tarpeessa käyttää valtaa ja kontrolloida.

Tiedetään, että päihteiden käyttö lisää väkivallan riskiä etenkin parisuhteessa: tutkimusten valossa valtaosaan vakavaa väkivaltaa ja kuolemaan johtaneita väkivallantekoja liittyy päihteiden käyttö ja humalatilassa toimiminen.

Tunnetuimmat aggressiivisuutta lisäävät päihteet ovat alkoholi ja amfetamiinit. Päihteiden käyttö, etenkin pidempiaikaisesti, alentaa impulssikontrollia, tilanteiden lukutaitoa ja kykyä tulkita oikein toisen käyttäytymistä, mikä on omiaan edesauttamaan väkivaltatilanteiden syntyä.

Mutta myös täysin raittiit kumppanit käyttävät väkivaltaa. Iso osa lähisuhteissa tapahtuvasta väkivallasta tehdään selvin päin, ja vain murto-osa tästä väkivallasta ilmoitetaan poliisille. Väkivalta ei aina myöskään lopu raitistumiseen.

Suomalaisessa kulttuurissa päihteiden vaikutuksen alaisena tehtyä väkivaltaa saatetaan pitää ymmärrettävämpänä ja sosiaalisesti hyväksyttävämpänä kuin selvin päin tehtyä väkivaltaa. Tämä on haitallinen myytti, sillä päihteiden käyttö ei missään tilanteessa oikeuta väkivaltaa.

Myytti: Väkivallan kokija on heikko, avuton tai liioittelee kokemaansa

Väkivaltaa kokeneet eivät ole heikkoja, avuttomia tai millään tavalla poikkeavia. Sen sijaan he kärsivät väkivallan seurauksista, jotka ulottuvat kaikille elämän osa-alueille. Ajatus siitä, että väkivallan kokemuksia liioitellaan, on myös myytti. Todellisuudessa väkivaltaa pikemminkin salataan ja vähätellään kuin liioitellaan.

Väkivalta vaikuttaa voimakkaasti kokijan käsitykseen omista kyvyistä ja toimijuudesta, turvallisuuden tunteeseen, seksuaalisuuteen, sosiaalisiin suhteisiin, työkykyyn ja taloudelliseen tilanteeseen. Se murentaa omanarvontunnetta, minäkuvaa ja perusluottamusta.

Mahdollisten fyysisten vammojen lisäksi väkivalta voi aiheuttaa kehollisia reaktioita, vaikka väkivalta ei olisi ollut fyysistä. Se altistaa myös traumaperäiselle stressihäiriölle (PTSD).

Väkivalta ei lakkaa vahingoittamasta, vaikka siitä tulisi jokapäiväistä. Eläminen väkivaltaisesti käyttäytyvän ihmisen kanssa kuormittaa sekä fyysistä että henkistä terveyttä, ja voi olla hengenvaarallista.

Väkivallan tekijä saattaa pyrkiä osoittamaan sekä kokijalle että ulkopuolisille, että kokija on henkisesti epävakaa. Tällä pyritään oikeuttamaan väkivaltainen käytös tai peittämään se. Tämä on yksi tapa alistaa ja mitätöidä väkivaltaa kokenutta.

Lue lisää: Väkivallan seuraukset

Myytti: Väkivalta on köyhien ja eri kulttuureista tulevien ongelma

Väkivalta voi koskettaa ketä tahansa meistä. Se ei katso ikää, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, uskonnollista tai kulttuurista taustaa eikä myöskään taloudellista asemaa. Jo se, että Suomi on EU:n toiseksi vaarallisin maa naisille, kertoo, että väkivalta on Suomessa valtava ongelma, joka läpäisee koko yhteiskunnan.

Lähes kaksi kolmesta naisesta Suomessa on kokenut fyysistä väkivaltaa. Henkistä, taloudellista, seksuaalista ja digitaalista väkivaltaa kokeneita on vielä enemmän, mutta heistä tiedetään vähemmän, sillä tapaukset jäävät usein viranomaisten tietoon tulematta.

Tilastojen valossa on todennäköistä, että jokainen meistä tuntee naisia, jotka ovat kokeneet väkivaltaa, vaikka emme sitä tietäisikään.

Eniten Suomessa koetaan lähisuhdeväkivaltaa, jossa tekijä ja väkivallan kokija ovat keskenään läheisessä suhteessa: nykyisiä tai entisiä kumppaneita, perheenjäseniä, sukulaisia tai muuten läheisiä toisilleen. Lähisuhdeväkivallan yleisimpiä muotoja ovat parisuhdeväkivalta, perheväkivalta ja seurusteluväkivalta.

Lähisuhdeväkivalta on erityisen haavoittavaa psyykkisesti, koska se tapahtuu intiimissä ihmissuhteessa ja sen tekijänä toimii rakas ja luotettu ihminen. Samasta syystä väkivalta jää liian usein piiloon: kokijan tuntema häpeä, syyllisyys ja pelko estävät avun hakemisen tai kertomisen ulkopuolisille.

Lue lisää: Mitä lähisuhdeväkivalta on?

Myytti: Väkivalta on yksityisasia eikä kuulu muille

Usein ajatellaan, että perheen sisäinen väkivalta on yksityisasia, johon ulkopuolisilla ei ole oikeutta puuttua. Tämä on kuitenkin virheellinen ja haitallinen käsitys. Lähisuhdeväkivalta ei ole vain perheen sisäinen asia. Se on vakava yhteiskunnallinen ongelma, joka koskettaa meitä kaikkia.

Totuus on, että tilanteen tai huolen puheeksi ottamisella voi olla suuri merkitys väkivallan loppumisen kannalta. Jos huomaat, että joku lähipiirissäsi saattaa kokea väkivaltaa, älä käännä katsettasi pois. Voit tarjota tukea ja auttaa väkivaltaa kokevaa hakeutumaan avun piiriin. Pienikin ele, kuten ystävällinen keskustelu, kuunteleminen tai läsnäolo, voi rohkaista avaamaan tilannetta ja ottamaan ensimmäisiä askelia kohti väkivallasta irtautumista.

On tärkeää muistaa, että väkivallan tunnistaminen ja siihen puuttuminen on meidän kaikkien vastuulla. Väkivaltaa kokeva henkilö voi tuntea häpeää, pelkoa ja yksinäisyyttä. Tuen tarjoaminen voi auttaa ymmärtämään, ettei hän ole tilanteessaan yksin.

Myytti: Lähisuhdeväkivalta ei ole yleistä

Edelleen yleinen harhaluulo on se, ettei lähisuhdeväkivalta olisi yleistä. Tilastot kuitenkin osoittavat, että kyse on laajalle levinneestä ja vakavasta ongelmasta.

Joka kolmas nainen on elämänsä aikana kokenut väkivaltaa parisuhteessaan. Tilastojen valossa on todennäköistä, että jokaisen lähipiirissä on nainen, joka on kokenut väkivaltaa. Väkivallan kohteeksi joutuminen ei katso ikää, tulotasoa tai yhteiskunnallista asemaa – se voi koskettaa ketä tahansa.

Vuosittain noin 15 naista kuolee Suomessa nykyisen tai entisen kumppaninsa surmaamana. Tämä on pysäyttävä muistutus siitä, että lähisuhdeväkivalta voi johtaa äärimmäisiin seurauksiin. Jokainen menetetty henki on liikaa – ja kertoo, kuinka tärkeää on tunnistaa väkivalta ja puuttua siihen ajoissa.

Lähisuhdeväkivalta ei ole harvinainen poikkeus, vaan todellinen ja laajalle levinnyt ongelma.

Lue lisää: Naisiin kohdistuva väkivalta Suomessa

Myytti: Väkivalta loppuu itsestään ajan myötä

Moni uskoo, että väkivalta on ohimenevä ongelma, joka ratkeaa ajan kanssa ilman ulkopuolista apua. Tämä myytti voi johtaa siihen, että väkivaltaa kokevat jäävät ilman tarvitsemaansa tukea ja suojaa. Totuus on, että kun väkivallan kynnys on kerran ylitetty, se jatkuu ja valitettavasti usein myös raaistuu, ellei tilanteeseen haeta apua. Ilman puuttumista väkivalta voi muuttua vakavammaksi ja jopa hengenvaaralliseksi.

Miksi väkivalta ei lopu itsestään?

Väkivalta on vallankäyttöä: Se perustuu kontrolliin. Ilman ulkopuolista väliintuloa väkivallan tekijä todennäköisesti jatkaa vallankäyttöä.

Kokija ei usein pysty lähtemään yksin: Väkivaltaisen suhteen dynamiikka – pelko, syyllisyys ja häpeä – voi estää avun hakemisen tai lähtemisen ilman ulkopuolista tukea.

Kierre jatkuu: Väkivaltaiset teot voivat alkaa tuntua "normaalilta" ja muuttua osaksi arkea, jolloin ne pahenevat vähitellen.

Väkivallan lopettaminen vaatii usein ulkopuolista tukea ja väliintuloa. Väkivalta ei lopu itsestään – se loppuu, kun siihen puututaan.

Lue lisää: Väkivaltaisen parisuhteen kaava